Santun päiväkirja

[eevasd]

aloittanut tallilla: 7.7.2011
pisteitä kerätty yhteensä: 0 p
pisteitä tällä hetkellä: 0 p

Eevasdin ja Santun kaappi
-

[eevasd]

Kello löi 4 ja pääsin pois töistä. Kävin vaihtamassa kotona vaatteet ja suuntasin sitten kiireesti tallille hakemaan Santtua. Olimme sopineet Possiikerin kanssa, että hurauttelen pihaan kuuden seutuvilla. Onneksi olin valmistellut Santun kaikki tavarat valmiiksi eilen, joten minun ei tarvinnut kuin laittaa ponille suojat jalkaan ja taluttaa se traikkuun. Tämä sujui nopeasti ja pääsimme lähtemään.

Pian saavuimme Meripuron kylään, joka vaikutti oikein mukavalta paikalta. Katselin ympärilleni ja yritin muistella Possiikerin antamia ohjeita ”Kylän keskustassa on portti josta lähtee lehmusten reunustama hiekkatie kohti tallia”. Käänsin katseeni oikealle ja siinähän se näkyikin, lehmustesten varjostama hiekkatie, jonka reunoilla sijaitsi hevostarhoja. Tie johti suurelle pysäköintialueelle jonne parkkeerasin autoni. En edes ehtinyt nousta autostani ulos kun edessäni seisoi tutunnäköinen nainen.

-Heipähei! Nainen sanoi
-Terveppä terve, tuota oletkos sinä se Ani...
-Joo, olenhan minä Anita. Tervetuloa vaan Possiikerin tallille. Ja etkös sinä olekkin eevasd?
-Kiitos kiitos ja kyllähän minä olen. Minnekkäs minä tuon orini heitän?
-Viedään se talliin.

Anita auttoi aamaan Santun ulos traikusta ja ohjasi minut karsinalle, jonne olikin jo valmiiksi heitetty kasa heiniä. Käytävää taluttaessa orin piti vähän tanssahdella ja esittäytyä muille hirnumalla, mutta onneksi se ei järjestänyt mitään sen suurempaa showta. Otin siltä kuljetusvarusteet pois ja lähdimme sitten hakemaan Santun kamoja talliin. Matkalla Anita kertoi perusjuttuja tallista ja sen tavoista sekä esitteli paikkoja...Kahdella käsiparilla tavarat oli äkkiä purettu, joten istahdimme juttelemaan ja huomasin, että Anita oli melkoinen höpöttäjä. Se oli kuitenkin hyvä asia, koska itse pidän enemmän puheliaista kuin hiljaisista tyypeistä. Yhtäkkiä Anita hiljeni ja katsoi kelloaan.

-Ohoh, kello onkin jo puoli 8. Anteeksi, mutta minun täytyy lähteä kiireesti muihin hommiin.
-Jeps ei mitään, kiitos paljon avusta!
-Eipä kestä. Possiikerin pitäisi tulla näillä minuuteilla tänne tallille, mutta jos ei näy niin soita vaikka minulle. Numeron näät tuosta seinältä. Heippa!
-Okkei, nähdään!

Katselin ympärilleni ja silittelin tallissa olevia hevosia ja pian itse tallin omistaja saapui.

-Moi! Mites Santtu on sopeutunu?
-Terve vaan, nätistihän tuo näyttää tuolla olevan. Muutamat tanssiaskeleet se veti tänne tulleessan, mutta ei sen kummempaa. Purettiin muuten jo Anitan kanssa kaikki kamat.
-Hieno juttu! Haluankin jo nähä millanen otus siellä karsinssa majailee. Possiikeri sanoi naurahtaen ja kävi kurkkaamassa Santtua, jonka jälkeen hän esitteli vielä vähän tallia ja hevosia. Sitten menimme toimistoon allekirjoittamaan paperit.

-Nyt sä oot sit virallisesti Possiikerin tallin uus jengiläinen. Tervetuloa vaan!
-Kiitos. Oon varma, että me tullaan Santun kanssa viihtymään täällä!

[ellen]

Estevalmennus 12.7.

-Hae Santtu niin voidaan aloittaa, sanoin ja lähdin kohti kenttää. Hait Santun ja menimme kentälle.
-Kävele sen kanssa pari kierrosta, sanoin ja rupesin pystyttämään muutamaa estettä kentän keskelle. Kävelit Santun kanssa monta kierrosta ja sait sen juuri kulkemaan hyvässä muodossa kun sanoin:
-Voit mennä nyt kevyttä ravia muutaman kierroksen. Vaihdat suuntaa ja ravaat pari kierrosta toiseen suuntaan. Ymmärsitkö? kysyin sinulta.
-Juu, kuulin vastauksen.
-Yritä saada se astumaan hiukan enemmän takajaloilla alleen, neuvoin.
-Noin. Ja sitten puolipidätteitä ja suunnanvaihto. Hienoa! Kehuin sinua kun onnistuit hienosti ja sait Santun kulkemaan kuuliaisesti.
-Huh tämä on rankkaa, kuului Santun selästä.
-Niinhän se on. Nyt voit laukata ja tehdä tähän päätyyn ison ympyrän. Sanoin kun olit ravannut pari kierrosta. Nostit laukan ja Santtu lähti kuuliaisesti.
-Hienoa. Siirrä Santtu harjoitusraviin, vaihda suuntaa ja kokeile laukkaympyrää tuolla toisessa päässä. Neuvoin sinua. Siirryit harjoitusraviin, jossa pompit aika kovaa. Vaihdoit suuntaa ja nostit laukan.
-Yritä saada hiukan nopeampi tempo laukkaan, neuvoin kentän laidalta. Kokosit Santtua hiukan ja kannustit sitä eteenpäin. Santtu löysi hyvän rytmin.
-Hyvä. Nyt laukkaa tästä ja hyppää tuon sarjan yli. Näytin edessäni olevaa uraa ja sitten 2 osaista sarjaa, jonka olin koonnut kentän keskelle. Ensimmäinen este oli ristikko. Toinen pystyeste. Nostit laukan ja suuntasit kohti ekaa estettä. Se meni hyvin. Toisella esteellä tuli kuitenkin ongelma. Santtu ei saanut sovitettua askeleita sopivaksi. Pystyesteestä putosi muutama puomi.
-Ohjaa Santtu keskelle estettä ja auta sitä sovittamaan askeleet sopiviksi joko kokoamalla sitä hiukan tai antaamalla sille enemmän tilaa liikkua, neuvoin sinua.
-Selvä, sanoit ja nostit uudestaan laukan. Tällä kertaa sait ohjattua Santun keskelle estettä ja se hyppäsi moitteettomasti. Sait vielä koottua Santun hyvin ennen pystyestettä ja Santun oli helppo hypätä esteen yli.
-Hienoa! Sanoin kun laukkasit luokseni: -Kokeile vielä toiseen suuntaan kerran.
Hyppäsit taas lähes moitteettomasti.
-Hyvä ravaa pari kierrosta niin voidaan lopettaa. Ravasit pari kierrosta ja menit sitten kaartoon. Tulit alas hevosen selästä.
-Hyvä. Ratsastit hienosti. Muista tehdä aina välillä niitä puolipidätteitä. Sinussa on ainesta vaikka esteratsastajaksi, kunhan muistat harjoitella, sanoin vielä ennen kuin lähdin.

P.S. Tarina ei ole mikään kovin hyvä enkä tiedä kirjotinko sen edes oikeaan paikkaan, mutta toivottavasti kelpaa.
P.P.S. Maksu siitä ulkka jutusta.

[eevasd]

Santtu on asustellut nyt viikon verran Possiikerin tallilla ja sillä näyttäisi olevan kaikki kondiksessa. Oripoika on sopeutunut tallin arkeen erinomaisesti!

Tänään olisi kolmannen ratsastuksen aika uudessa tallissa. Olinhan minä ollut jo Pentin ankarassa estetreenissä pari päivää sitten ja ennen sitä olin käynyt kentällä treenaamassa koulua. Vapaapäiviä oli kuitenkin ehtinyt kertyä. Tästä johtuen orilla saattaakin olla ylimääräistä virtaa ja vauhtia. Sitä vauhtia on jo muutenkin vähän liikaa niin sitten vielä ylimääräiset päälle, tästä ei hyvää seuraa.

Kävelin suoraan tarhoille hakemaan Santtua.
-Santtuu! *viiiu-i*, vihelsin kutsun merkiksi. Santtu nosti päänsä ruohon seasta ja lähti kävelemään minua kohti. Nappasin oria kiinni päitsistä ja talutin portille, josta onnekseni löysin riimunarun. Olin nimittäin huonomuistisena unohtanut hakea sen tallista. Vein Santun karsinaan ja rupesin harjaamaan sitä. Sitten lähdin hakemaan varusteita satulahuoneesta.

-Missäköhän ne Santun varusteet nyt ovat..
-Toinen rivi aivan oikeassa reunassa, kuului ääni takaani. Pyörähdin äkkiä katsomaan mistä ääni tuli. Takanani seisoi vanha silmälasipäinen rouva.
-Voi hyvänen aika, minähän aivan unohdin esitellä itseni. Olen siis mummo ja asustelen tuolla pienessä mökissä. Äläkä vaan kysy miksi nimeni on mummo. Rouva selitti.
-Öö..mooi. Olen Eevasd ja ki-kiitos avusta, änkytin. Olin hiukan hämmästynyt tästä yllättävästä tapaamisesta enkä meinannut saada sanoja suustani.
-Mitä nuo s ja d tuossa nimen perässä oikein on? Eihän tuommoisia osaa lausua Erkkikään. Mummo kyseli kummastuneena.
-Kuka on Erkki? Kysyin ja tajusin sekunninsadasosan myöhemmin, että tuo Erkki oli vain niinsanottu sananlasku ja puna levisi poskilleni.
-Hahhah, voi teitä nykyajan nuoria. Mummo naurahti ja lähti kävelemään poispäin.
-Tule muuten ratsastuksen jälkeen rupattelemaan matalaan majaani jos vain tahdot. Mummo huikkasi ovelta ja jatkoi matkaansa.
-Kiitos kutsusta, katsotaan jos ehdin!

Nappasin varusteet ja kävin laittamassa ne Santulle sekä puin itselleni kypärän ja hanskat. Sitten olimmekin valmiita lähtemään kentälle. Kenttällä oli pystyssä yksi ristikko, mutta muuten se oli tyhjä. Talutin Santun kaartoon, kiristin vyön, mittasin jalustimet ja nousin selkään. Kävelimme muutaman kierroksen, jonka jälkeen otin ohjat ja rupesin työstämään käyntiä. Santtu oli ihmeen rauhallinen ja rento, joten siirryimme melkein heti raviin. Tein ravissa suuria pääty-ympyröitä ja taivuttelin Santtua molempiin suuntiin. Tahdin säilyttämisessä oli vähän ongelmia, mutta välillä tuli oikein mallikkaita pätkiä. Otin myös molempiin suuntiin laukannostoja sekä muutamia raviväistöjä.

-Mitäs sanot Santtu jos ekaks treenattaisiin avoja ja sitten loppukevennykseksi hypättäis muutaman kerran tuo ristikko? Kysyin Santulta niinkuin se osaisi vastata minulle.

Lähdimme tekemään pitkillä sivuilla avotaivutusta käynnissä ja pian myös ravissa. Nyt Santun ylimääräinen virta rupesi purkautumaan eikä raviavoista meinannut tulla mitään, koska se rupesi esittelemään omia erikoisia koululiikkeitä, kuten steppausta poikittain liikkuen.

-Ähhh, eihän tästä tuu mitään! Otetaampa muutama kierros reipasta laukkaa jos se auttaisi. Napautin pohkeilla laukka-avut ja löysäsin ohjaa. Santtu lähti kuin tykinkuula laukkaamaan ja perään se heitti vielä parit pukitkin. Nauroin vaan selässä ja annoin ponin viilettää menemään.

-Noniin koitetaampa nyt sitä raviaavoa muutama askel.
Tälläkertaa avot onnistuivat jo paremmin vaikka parantamisen varaa olisi kuitenkin vielä ollut. Ajattelin, etten viitsi kiusata ponia enempää kun tänään ei oikein onnistunut. Koululiikkeiden sijaan nostin laukan ja hyppäsin pienen ristikon molempiin suuntiin kerran. Tämä onnistui oikein mallikkaasti, joten ajattelin lopettaa siihen. Kevensin loppuravit ja tulin alas selästä. Loppukäynnit menimme maastakäsin, siten, että Santtu käveli irti vierelläni.

-Hahah, seuraat minua kuin koira! Naurahdin ja rapsutin oria harjanjuuresta. Santtu pärskähteli tyytväisen näköisenä. Reilun 5 minuutin jälkeen tokaisin, että eiköhän se sitten ollut siinä. Talutin Santun talliin, jossa purin siltä varusteet. Harjasin orin vielä nopeasti ja vein sen sitten takaisin ulos. Tarkistin vielä, että tarhassa oli vettä ja olihan siellä. Sitten lähdin kävelemään autolle päin. Kävellessäni ”törmäsin” Possiikeriin ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset. Kerroin kuinka olin säikähtänyt mummoa ja sen, että hän pyysi minua mökkiinsä rupattelemaan. Sitten muistin, Mummohan oli tosiaan pyytänyt minua käymään. Possiikeri naurahti ja sanoi että hän voi käydä sanomassa mummolle minun tulevan joskus paremmalla ajalla. Kiitin, sanoin heipat ja lähdin ajelemaan kotia kohti.