Matin päiväkirja

[micy]

micy - Badroll Maverick

aloittanut tallilla: 3.7.2011
pisteitä kerätty yhteensä: 26 p
pisteitä tällä hetkellä: 26 p

micyn ja Matin kaappi
- ei tavaroita

terv. micy

[micy]

Muutto Possiikerin tallille 03.07.2011
Tänään oli luvassa muutto Possiikerin tallille. Ajoin hiljalleen tietä pitkin kohti tallia, ilma tuntui kovin painostavalta ja helle oli todella raastavaa; varsinkin vanhassa, pienessä Nissan - kirpussa, missä maali lohkeili ja kuljettajan puoleinen ikkuna oli rikki. Kaiken huipuksi (tai yllätykseksi) autossa ei ollut ilmastointia, ja vaikka olisikin, niin ei se olisi luultavastikkaan toiminut. Nyt käännyin hieman pienemmälle hiekkatielle suuresta portista sisään tultuani ja huomaan, miten kaunis kesä voikaan olla lehmusten varjoamalla tiellä. Näin muutamia hevosia tarhoissa, mutta en tunnistanut niitä, sillä tämä oli ensimmäinen vierailuni Possiikerin tallilla, jos ei oteta huomioon tutustumiskäyntiäni. Pysäköin auton suurehkolle parkkialueelle ja astuin ulos venyttelemään pitkän matkan aikana puutuneita koipiani. Joku kopisteli ja hörisi innokkaasti trailerissa, jota olin (tai siis auto oli) vetänyt koko matkan perässään saaden muutaman kansainvälisen käsimerkin liikenteen tukkimisen takia matkan aikana. Onneksi poliiseja ei tullut siinä vaiheessa paikalle, vaikka turhaan sitä olisi pelännyt, sillä en ollut tehnyt mitään laitonta. Ihmettelin, kun kaikkialla oli niin kovin hiljaista, mutta en antanut sen häiritä vaan aloin avaamaan trailerin lastaussiltaa. Juuri kun olin saanut sen melkein maahan, joku sanoi minulle hei ja kukapa se siinä sitten pelästyi ja laski sillan vähän turhan korkealta alas, jolloin se pamahti ja säikäytti myös muutenkin jännittyneen matkustajan. Käännyin ympäri aikomuksenani sanoa pari valittua sanaa, mutta en saanut ääntäkään lähtemään suustani, kun huomasinkin mitä ilmeisemmin tallityöntekijä Anitan, seisovan edessäni. Hän tervehti uudelleen ja toivotti minut tervetulleeksi. Kiitin ja aloin selittelemään jotain painostavasta ilmasta ja kuumasta autosta, mutta samaan aikaan pieni poni hörähti trailerissa; ihan kuin olisimme unohtaneet sen. Otin Matin, pienen pyöreän shettisoriin ulos, ja lähdin taluttelemaan sitä pitkin pihaa samalla, kun Anita höpötteli minulle tallin tavoista ja esitteli matkan varrella olevia hevosia. Törmäsimme myös Possiikeriin, tallin omistajaan, joka vaikutti oikein mukavalta ja sosiaaliselta ihmiseltä. Hänkin toivotti minut erikseen vielä kerran tervetulleksi, mutta pahoitteli kiireitään ja kehotti Anitaa näyttämään minulle paikkoja, jotka hän oli jo puoliksi esitellyt samalla, kun puhuin Possiikerin kanssa.

- Ja siinä kaikki nyt sitten olikin. Näytän vielä sinulle, että mistä löydät rehut & heinät, sekä minne voit tuoda varusteet ja ponisi hoitotarvikkeet. Myötäilin vain ja nyökyttelin joka sanan kohdalla. Anita vaikutti oikein mukavalta, ei kuitenkaan ehkä ole minulle se paras keskutelukumppani oman pelkään uusia ihmisiä - fobian takia, vaikka muuten olenkin aika sosiaalinen. Matti oli kokoajan roikkunut perässä, kiltisti seuraten minne sitten olimmekaan menneet. Sama kuin koiraa olisi taluttanut. Tiesin jo myös muutaman hevosen nimen, eniten minut hurmasi suomenhevosvarsa Venjami sekä mountti Tina. Mattikin oli innokkaasti tutkaillut Venjamia, Tinasta olimme suosiolla pysyneet hieman kauempana, ettei hormonit vain ala hyrrätä liikaa. Nyt oli aika kuitenkin laittaa Matti karsinaan rauhoittumaan matkan rasituksista (joita oli hyvin vähän) ja nauttimaan kuljetuksesta jääneitä heiniä. Anita opasti minut yksityis - karsinoiden luokse ja näytti minne laitan Matin. Karsina olikin oikein hyvän kokoinen ja valoisa; sopi juuri täydellisesti Matille. Jätin riimun karsinan oveen ja seurasin jo kovaa vauhtia pinkovaa Anitaa varustehuoneeseen. Satulat olivat siististi seinällä, kuten suitset ja hoitotarvikkeet myös. - Eiköhän siinä nyt ollut tarpeeksi informaatiota, Anita kysyi. - Juu eiköhän tämä riitä, nyt taidan mennä hakem... - Minä voin auttaa sinua! Tykkään auttaa toisia ja voin myös opastaa sin... Naurahdin hieman ja keskeytin tökerösti Anitan - Enköhän pärjää itse, olet jo muutenkin ollut avuksi, mutta sovitaanko niin, että jos tarvitsen apua, niin kysyn sinulta, okei? - Joo käy se. Nyt minun pitää mennä siivoamaan karsinoita. Nähdään! - Nähdään! Katselin huvittuneena Anitan perään. Siinä vasta työntekijä. Ja hyvä kaveri. Lähdin ajatuksissani hakemaan Matin tavaroita.


Possiikerin kommentti: Ihanan lämminhenkinen tarina! Saitte heti Anitan kimppuunne. Pitääkin kehottaa häntä olemaan vähän vähemmän hyökkääväinen uusien asukkaiden suhteen - säikäyttää jonkun vielä innoissaan menemään.

Tarinan teksti oli ihanasti kirjoitettu - se oli hauskaa ja kuvailevaa! Kirjoitusulkoasusta voisin hiukan "sakottaa", selkeyden takia kappalejakoja voisi käyttää enemmänkin. Ei kuitenkaan mitään hirvittäviä virheitä ja erittäin mielelläni tätä luin.

Kivaa, että Mattikin on saatu turvallisesti tallille! Saatte tästä tarinasta 26 aktiivisuuspistettä.

Tervetuloa vielä kerran!